Klovnin selviytymisvinkki poikkeusaikoihin: kohtaa pelkosi.

Aloittaminen on yleensä kaikessa tekemisessa yksi kaikkein hankalin vaihe. Mietityttää, että entä jos epäonnistun, en olekaan hyvä ja kaikki nauraa minulle. Klovni joutuu käsittelemään naurunalaiseksi joutumisen tunnetta. Ja sen tunteen yli pääseminen on yksi helpottavammista asioista elämässä. Silloin voi alkaa tehdä asioita, joita haluaisi tehdä, pelkäämättä liikaa epäonnistumista tai sitä, mitä ne muut ajattelee. Ihmiset eivät lopulta niin paljon välitä muiden tekemisistä, joten omaa polkua tallatessaan huomaa usein, että voin oikeastaan tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu parhaalta ja mikä kiinnostaa.

Toiset ihmiset vaikuttavat jotenkin syntyneen rautaisan itsetunnon kanssa ja eivätkä luonnostaan piittaa muiden ajatuksista ja ovat siten vapaampia toimimaan oman pään mukaan. Me muut joudumme käsittelemään ja työstämään rohkeuttamme ja keräämään itseluottamustamme. Ehkä yksi olennaisin asia, mitä olen oppinut itseluottamuksesta on, että se ei synny välttämättä sen kautta, onnistuuko tai ei, onko hyvä tai huono jossakin, vaan kyse on siitä, että yrittää. Jos epäonnistuu, voi käsitellä asiaa, jos onnistuu, niin silläkään ei aina tunnu olevan niin paljon merkitystä, kuin sillä, että on rohjennut kuunnella itseään ja toteuttaa jotain, mistä haaveilee. Itsetunto vaikuttaa olevan jonkinlainen elävä prosessi, joka voi vahvistua oman epävarmuuden kohtaamisessa ja toimimisesta siitä huolimatta.

Monet pelkomme, joita ainakin itselläni on ollut paljon, tuntuvat olevan turhia. Koen saaneeni ehkä rintamaidon mukana lahjaksi kasan pelkoja, joiden kanssa on pitänyt oppia tulemaan toimeen ja joita olen myös sitkeästi tahtonut työstää ja ylittää. Osan olen selättänyt, toisten kanssa on vielä hommia, mutta kokemus siitä, että pelkojaan voi ja pystyy työstämään, tuo lisää itseluottamusta.

Kaikessa itseen liittyvässä työssä pitää muistaa olla armollinen itseään kohtaan. Joskus koen turhauttavaksi sen, että samat asiat tuntuvat toistuvan aina vain uudestaan. Mutta toisinaan voi huomata myös menneen pienen askeleen eteenpäin ja se on juhlan paikka se. Rämmitään täällä suossa, kyllä se tästä! Poikkeusajat ja eristäytyneisyys voi todella nostaa myös tunteita ja pelkoja käsittelyyn. Tämän blogitekstin piti käsitellä uusien taitojen opettelua. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että tästä kirjoituksen pointti olikin kannustaa kohtaamaan omia pelkojaan ja sitä kautta myös omia toiveitaan. Näiden pelkojen takana asuu ideoita, jotka haluaisivat tulla kuulluiksi ja nähdyiksi.

Huonoon itsetuntoon ei auta välttämättä ulkoinen suorittaminen, mutta uskon, että meissä on myös piileviä taitoja ja kykyjä, jotka haluaisivat syntyä ja kehittyä. Ehkä uuden taidon opettelu pitää siis vain aloittaa. Synnytys on kaikkein vaikein kohta, mutta siitä alkaa pitkäjänteinen kasvatusprojekti, niin kuin lapsen kasvu aikuiseksi ottaa vuosikausia, ellei jopa vuosikymmeniä, niin myös uusien taitojen oppiminen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä toistoa.

Ollaan rohkeita ja pitkämielisiä! Ihanaa loppuviikkoa kaikille <3 

Tässä vielä video uuden taidon opettelusta. Sekä yksipyöräinen ja videoiden tekeminen on uusia taitoja, joita juuri opettelen.